Miten oppiminen tulee muuttumaan ja kehittymään seuraavan 10 vuoden aikana?

Jäävätkö opettajat tarpeettomiksi, kun tekoäly ottaa ohjat luokkahuoneissa, ja oppilaat käyttävät älylaitteitaan oppimiseen itsenäisesti? Pysyvätkö muodollinen koulutus ja sitä tarjoavat instituutiot ajan hermolla vai jäävätkö ne armotta kehityksestä jälkeen? Tuleeko muodollisen koulutuksen merkitys vähenemään? Entä mitä on just-in-time -oppiminen?

HolonIQ on laatinut laajasta aineistosta kaksisuuntaisen data-analyysin. Tuloksista voitiin erotella selvästi viisi erilaista skenaariota, joista jokainen on yhtä lailla mahdollinen ja myös yhtä lailla kiinnostava.

Mitä nämä skenaariot sitten ovat?

1. Jatketaan kuten ennenkin (Education-as-Usual)

Tässä skenaariossa perinteiset koulutusinstituutiot ovat yhä voimissaan, ja perinteinen koulutus säilyy varmimpana keinona taata työpaikka ja elinkeino. Yhteiskunnan nopea muutos ja tarpeet työntekijöiden uudenlaiselle osaamiselle vaikuttavat erityisesti toisen asteen jälkeiseen koulutukseen: kehitetään uudenlaisia, nopeita koulutusväyliä täyttämään osaajapulaa. Vaarana on, että määrä korvaa laadun.

Tarve englanninkielentaitoiselle työvoimalle kasvaa edelleen, ja tämä tarve korostuu, kun kehittyvien maiden korkeasti koulutettu työvoima astuu työmarkkinoille – nimittäin suuri osa tästä työvoimasta työllistyy kehittyneiden maiden englanninkielisiin yrityksiin.

Erilaisia lohkoketjuteknologioita (engl. blockchain) kehitetään osaamisen tunnistamisen ja todentamisen työkaluiksi. Koulutus on edelleen hyvin valtiovetoista, lokaalia ja institutionaalistunutta, ja opettajien rooli on merkittävä. Koulutuskustannukset säilyvät valtioiden vastuulla ja koulutukseen osallistuminen on edelleen harvojen etuoikeus, osittain kalliin hintansa vuoksi. Oppimismalli on teoriapainotteinen ja pääasiassa fyysistä läsnäoloa vaativa, ryhmäluentoja korostava ja opettajavetoinen. Teknologian rooli on opettamista ja oppimista tukeva, ei itseisarvo.

2. Alueellisuus lisääntyy (Regional Rising)

Crosswalk in long-exposure

Tässä mallissa alueellinen yhteistyö on tapa taklata toisaalta kehittyneiden alueiden työvoiman ikääntymisen haaste ja toisaalta kehittyvillä alueilla syntyvä massiivinen koulutustarve. Erityisesti Aasian maiden alueella pyritään koulutusjärjestelmää kehittämällä ja vetovoimaistamalla vähentämään koulutetun työväestön muuttoliikettä länteen (ns. brain-drain).

Koulutus on edelleen hyvin valtiovetoista, mutta lokaalisuus muuttuu globaaliin suuntaan. Instituutioiden vetovastuu säilyy merkittävänä. Koulutuskulut säilyvät valtioiden vastuulla, ja koulutuksen saatavuus tasa-arvoistuu. Koulutuksen hinta yksilölle pienenee. Opetus on edelleen melko teoriapainotteista, läsnäoloa vaativaa ja ryhmäopetusta, mutta omaan tahtiin etenevän opiskelun määrä kasvaa merkittävästi. Teknologian rooli on tässäkin mallissa fasilitoiva.

3. Globaalit jätit (Global Giants)

Foggy skyscrapers

Kiihtyvä globalisaatio on yhdistänyt kansakunnat ja teknologia mahdollistaa yhä sujuvamman ideoiden ja arvojen jakamisen kautta koko maailman. Tämä ympäristö tarjoaa otollisen maaperän ”megaorganisaatioille”, jotka ovat kaikkialla läsnä ja laajentuvat myös koulutussektorille. Pienet, paikalliset koulutusinstituutiot eivät pysty kilpailemaan näiden jättien kanssa, joiden kasvutaktiikka on laajentua ostamalla esimerkiksi EdTech-startuppeja. Valtavien yhtiöiden koulutuspalvelut kattavat kaiken sisällöstä arviointien kautta analytiikkaan, viestintään ja raportointiin. Yhtiöt hyödyntävät palvelutarjonnassaan Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan markkinoita, joiden väestöstä suurin osa käyttää internetiä älypuhelimella, ja joiden väestö muodostaa enemmistön oppijoista. Tässä skenaariossa korostuu myös just-in-time -oppimisen merkitys, kun organisaatiot kaipaavat oikea-aikaisesti juuri oikeat taidot omaavaa, teknologiaorientoitunutta ja liikkuvaa työvoimaa.

Perinteiset koulutusinstituutiot, kuten yliopistot, joko yhdistyvät keskenään tai keskittyvät tutkimuksen tekemiseen. Muutamat harvat instituutiot, joilla on erityisen vahva brändi, onnistuvat kehittymään nykyaikaisiksi, globaaleiksi toimijoiksi hyödyntäen muun muassa alumnitoimintaa.

Tässä mallissa koulutuksesta on tullut markkinavetoista ja globaalia, ja koulutus keskittyy edelleen instituutioihin – vaikkakin kaupallisiin. Koulutus on teknologiapainotteista, yksityisesti rahoitettua ja massoille suunnattua. Lisäksi koulutuksen hinta yksilölle on pudonnut merkittävästi. Oppimismalli on käytännönläheinen, digimuotoinen ja yksilöllinen ja koulutus etenee oppijan tahtiin. Tässä mallissa teknologian rooli on merkittävä – se ei enää ole mahdollistaja vaan kaiken edellytys.

4. Vertaisoppimisen skenaario (Peer-to-Peer)

Tässä skenaariossa vertaisoppiminen tarjoaa paitsi hyväksytyn tavan hankkia osaamista myös elinkeinon, elämäntavan ja ansaintamallin. Kuluttajista tulee tuottajia ja luojia, kun kaikkialla läsnä olevat yhteydet ja laskevat kustannukset mahdollistavat joustavan palveluiden (ml. koulutus-) hankkimisen. Kuluttajien luottamus instituutioihin on jyrkässä laskussa. Vertaismarkkina-arvioidut asiantuntija- ja taitokoulutukset ovat tämän mallin ydintä.

Älypuhelinten ja tiedon jakamisen mahdollistavien alustojen runsaus sekä lohkoketjuteknologioiden kehittyminen muuttavat oppimisen digioppimiseksi – koulutussisällöt ovat rikkaita, personoituja ja tarjoavat ihmiseltä-ihmiselle-kokemuksen, sekä kolmannen asteen koulutuksessa että taitokoulutuksen sektoreilla. Oppiminen integroituu oppijoiden päivittäisiin rutiineihin ja mikro-oppimisesta tulee jokaisen arkea. Hankitut mikro-opintopisteet tallentuvat lohkoketjuteknologioihin, ja jokaisella oppijalla on mahdollisuus koostaa juuri hänelle sopiva osaamisen ja taitojen paletti.

Markkinoilla tarvitaan valtavasti satunnaista työvoimaa, ja se taas merkitsee räjähtävää kasvua joustavalle, tehokkaalle, oikea-aikaiselle, personoidulle ja jatkuvalle osaamisen kehittämisen tarjonnalle – ja tähän kysyntään vastaavat globaalit vertaisopetuksen markkinat. Erilaiset oppimisympäristöt yhdistävät opiskelijat ja asiantuntijat, sosiaaliset verkostot rakentavat luottamusta, laskutus hoituu monipuolisten maksutapojen avulla ja vertaisarvioinnilla säädellään palveluntarjoajien käytöstä.

Tässä skenaariossa koulutuksen painopiste on siirtynyt valtioilta markkinoille. Koulutus on kuitenkin enemmän lokaalia kuin globaalia, mutta täysin yksilövetoista. Tässä mallissa koulutuksen toteuttamiseen tarvitaan sekä ihmisiä että teknologiaa. Koulutus suunnataan massoille, ja sen avulla tavoitellaan yksityistä hyötyä. Koulutuksen hinta on romahtanut. Oppimismalli on käytännönläheinen ja digimuotoinen, yksilöllinen mutta kuitenkin luennoitsijavetoinen. Tässä skenaariossa teknologia on edellytys koulutustarjonnalle.

5. Tekoälyn vallankumous (Robo Revolution)

Tässä skenaariossa työvoimapula on johtanut yhä laajempaan tekoälyn hyödyntämiseen, ja siitä onkin tullut olennainen osa useaa teollisuudenalaa. Opetuksessa tekoäly huolehtii koulutuskokemuksen suunnittelusta ja liittää ihmisohjaajan tarpeen mukaan oppimisprosessiin. Vaikka tekoäly on vienyt osan ihmisen ennen tekemistä töistä, kasvaa tarve osaamiselle, jota ei voida keinotekoisesti korvata: luovuudelle, johtajuudelle ja tunneälylle.

Virtuaaliset ohjaajat/coachit ovat arkipäivää ja lähes jokaisella aikuisopiskelijalla on tällainen tekoälytutor, jonka tehtävänä on organisoida, kuratoida, suositella, hallinnoida, tallentaa ja dynaamisesti muokata opintoaktiviteetteja opiskelijan edistymisen, mieltymysten ja tavoitteiden mukaisesti. Kolmannen asteen koulutusinstituutioiden merkitys on suuri: ne tukevat yksilöllisiä oppimispolkuja tarjoamalla käytännön kokemusta, sosiaalista vuorovaikutusta ja kurinpidollista osaamista tarvittaessa.

Digitaaliset opettajan apulaiset ovat arkipäivää suurimmassa osassa peruskoulun ja toisen asteen luokkia, maailmanlaajuisesti. Nämä apulaiset huolehtivat suuresta osasta opettajien hallinnollista työtä, mutta ne myös osallistuvat opetukseen, ja niitä käytetään esimerkiksi menestyksekkäästi lukemaan oppimisen tukena.

Tässä skenaariossa koulutusvastuu on pääosin markkinavetoista. Koulutus toimii täysin teknologian avulla. Yksityinen ja julkinen sektori kattavat kumpikin puolet koulutuksen kustannuksista. Koulutuksen hinta yksilölle on hyvin matala. Oppimismalli on enemmän käytännönläheinen kuin teoreettinen, ja lähes täysin digitaalinen. Opetus on yksilöllistä ja etenee sekä luennoitsijavetoisesti että oppijan omaan tahtiin. Teknologia on avainasemassa.

Kuinka todennäköisiä nämä skenaariot ovat?

Osa esitetyistä skenaarioista vaikuttaa kaukaisilta, mutta osaan johtava kehityskulku on nähtävissä jo nyt. Esimerkiksi Global Giants ja Peer-to-Peer vaikuttavat hyvinkin mahdollisilta ja realistisilta tulevaisuudenkuvilta. Mallista riippumatta teknologioiden merkitys ja lohkoketjuteknologioiden tarve kasvavat ja oppiminen siirtyy yhä enemmän verkkoon.

Tämä on nähtävissä esimerkiksi erilaisten MOOC-kurssien tarjonnan valtavana kasvuna – ja onpa LAB (Lahden ja Lappeenrannan ammattikorkeakoulu) suunnittelemassa ensimmäistä täysin verkossa toteutettavaa sosionomikoulutusohjelmaa.

Lähde: https://www.holoniq.com/2030/

Lue myös:

Vertaisoppiminen verkkokursseilla - yhdessä oppiminen motivoi ja auttaa jakamaan tietoa

Oppimisanalytiikka tarjoaa tietoa osaamisesta ja tukee koulutusten kehittämistä

Vaikuttavuutta ja joustoa koulutuksiin mikro-oppimisella